Jeesus ja Maria

by Latistajat

/
  • Streaming + Download

    Includes high-quality download in MP3, FLAC and more. Paying supporters also get unlimited streaming via the free Bandcamp app.
    Purchasable with gift card

      name your price

     

1.
2.

about

Jeesus ja Maria on musiikkia romaanista Jeesuksen saappaanjälki
(Jarmo Stoor, Nisperon Kahvilakirjat 2012) ja ilmaiseksi ladattavissa
vain music.heikkihallanoro.com:ssa.

Ladataksesi Jeesus ja Maria -singlen ilmaiseksi paina Buy Now -nappia ja laita hinnaksi 0 €, niin pääset lataamaan laulun suoraan,
käymättä nettipankin kautta. Nisperon Kahvilakirjat tarjoaa.
Ole rohkea, ole hyvä!

credits

released August 15, 2012

Musiikki, instrumentit: Heikki Hallanoro
Teksti: Jarmo Stoor, otteita romaanista Jeesuksen saappaanjälki (Nisperon Kahvilakirjat 2012)
Puhe: Jarmo Stoor
Äänitys: Heikki Hallanoro
Miksaus: Antti Karhu
Kannen kuva Jeesuksesta: Henri Banks
Kannet: Raija Kristo
©Heikki Hallanoro, Jarmo Stoor. Nispero 111. Kaikki oikeudet pidätetään.

Video: youtu.be/2dic1CsPNuU
www.facebook.com/NisperonKahvilakirjat
nispero.fi

heikkihallanoro.com

license

all rights reserved

tags

about

Heikki Hallanoro Finland

Heikki Hallanoro (s. 1980) on tähtitieteilijän koulutuksen saanut muusikko ja esikoiskirjailija, jonka Viivalla-romaanin jokaisella luvulla on laulu. Kirjan mukana tulee Säveltar-albumi. Heikki säveltää musiikkia myös muiden kirjailijoiden romaaneihin.

contact / help

Contact Heikki Hallanoro

Streaming and
Download help

Shipping and returns

Redeem code

Track Name: Jeesus ja Maria
"Vai että Jumalan poika. Sanokaahan missä tämä Jumala asuu?"
"Isäni asuu taivaassa."
"No, niinpä tietenkin. Sanokaahan kuka on äitinne?"
"Maria. Maria Nasaretilainen."
Upseeri syventyi tietokoneen näpyttelyyn. Hetken päästä hän kääntyi takaisin Jeesukseen päin.
"Kas Joosef on Jumalan nimi. Pahainen puuseppä. Ei häävi Jumala."

Päivä oli jo pitkällä Bagdadissa.
Jeesus kaivoi kuvettaan. Pienessä kangaskäärössä oli juuri viisi dollaria.
Ensimmäisenä Jeesuksen mukaan tullut koira nuolaisi tyttöä kädestä ja kallisti päätään. Sillä oli takkuinen turkki ja eriparikorvat.
”Hei tää antoi pusun. Onko nämä sun koiria?”
”En minä niitä omista. Ne vain seuraavat minua. En tiedä miksi.”
”Vau! Kaksitoista koiraa. Etkä edes käske niiden seurata sinua.”
”Niitä tulee aina vain lisää matkan varrelta. Tämä vanhin on nimeltään Pietari. Kallio. Se on seurannut minua alusta asti.”
”Vau. Se on siis johtaja. Kun minä tulen isoksi, niin minä alan eläinlääkäriksi. Ihmiset pärjäävät, mutta kuka auttaa eläimiä.”

Tummina pilvinä leijuva savu tunkeutui sieraimista sisään. Palavat sohvat, tuolit, sängyt, seinät, katot, lattiat ja kärventyvä liha, saivat suun maistumaan oksettavalle. Taivas paloi. Ihmisten elämä laskeutui tuhkana savannille.
”Saanko minä auttaa kantamaan lasta?”
”En anna lastani kenellekään, mutta vaatenyyttiäni voit kantaa. Niistä ei ole sinulle hyötyä, kun eivät sinulle sovi. Mutta ensin haluan tietää kuka olet ja mistä tulet?”
”Minä olen Jeesus. Jeesus Nasaretilainen. Se on Palestiinassa, mutta kotini ei ole maan päällä vaan taivaissa.”
”Sittenhän ollaan samassa asemassa. Ei minunkaan kotini ole maan päällä, vaan kohoaa savuna Sudanin taivaalle.

Yö oli jo laskeutunut Peshawaran kaupungin kaduille.
Jeesus pysähtyi miehen kohdalle. ”Oletko onnellinen?”
Mies nosti likaiset kasvonsa ja hymyili leveästi. ”Mitäs luulet? Tokihan minä olen onnellinen kun saan viettää päiväni viemärissä paskaa seuloen.”
”Ajattelin vain, kun kuulin sinun hyräilevän laulua. Laulava ihminen on harvoin ihan onneton.”

Herkules rullasi Seutulan kentällä. Potkurit haroivat ilmaa.
”Vapautta! Vaadin vapautta! Jos olet Jumalan poika, niin järjestä meidät vapaiksi. Jos olet kuningas, niin johdata meidät ulos. Jos olet kaikkivaltias, niin iske viholliset maahan.”
”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.”
”Tuo ei pidä paikkaansa! Katso nyt näitä jenkkejä. Hehän hallitsevat maailmaa. Hukkuvat korkeintaan omaan ylpeyteensä. ”


”Jos sinulla on ongelma, niin minä voin auttaa. Ole ihan rento. Maria tekee sen puolestasi.”
”Ei tämä ole mitään sellaista.” sanoi Jeesus ottaen Marian käden käteensä.
”Hei sinulla on hassun sähköinen käsi.”
”Joskus minä paransin sillä ihmisiä.”
Maria sulki silmänsä ja nukahti Jeesuksen kainaloon. Jeesus nousi ja peitteli Marian takilla. Samaan aikaan oven taakse ilmaantunut lihava saksalainen menetti kaiken kiinnostuksensa nuoriin naisiin ja palasi vaimonsa luokse. Kortsupakka pöydällä muuttui kimpuksi punaisia ruusuja.
Jeesus astui kadulle. Lumisade oli tauonnut. Punaiset lyhdyt sammuivat aikaisin. Olihan joulu. Jeesus kulki pitkin kanavanvartta. Pyörät suhahtivat viittaa hipoen ohi. Egyptissä Facebook-mielenosoitus oli jalkautunut kaduille. Ihmiset taistelivat itse vapahduksensa puolesta.

Mieleen tipahti muisto joulusta kuuden vuoden takaa. Silloin Anna pääsi sairaalasta kotiin kipupumpun kanssa. Joulupöytä katettiin totuttuun tapaan, vaikkei Anna saattanutkaan syödä mitään. Tiedettiin sen olevan viimeinen yhteinen joulu, mutta sydämessä ei ollut surua. Jokainen yhteinen hetki oli ylimääräinen joululahja elämältä.
Anna antoi lahjaksi sairaalassa kutomansa villapaidan. Se oli harva ja siinä oli aukkoja kohdissa joissa kipukohtaus oli yllättänyt, silti se oli Aaronista paras joululahja ikinä. Pusero oli hänellä aina päällä. Se lämmitti, vaikkei lämmin ollutkaan.

Aaron näki edessään keltaisista kukista lainehtivan pellon. Sen takana oli vuori ja vuoren rinteellä talo. Pihalla Piki-koira lapsuudesta juoksi häntä vastaan, kippurahäntä heiluen.
Mökistä kajasti valoa joka oli aurinkoakin kirkkaampi. Anna seisoi ovella ja viittoi luokseen. Jotenkin Aaron oli osannut odottaa sitä. Tuttu lämpö täytti sydämen.
”Kiirehdi rakkaani!” huusi Anna.
Aaron juoksi ylämäkeä keveästi kuin lentäen. Mihinkään ei sattunut. Anna syleili häntä pitkään. Piki nuoli kättä.
”Olen odottanut sinua rakkaani! Mutta en vielä.”
”Missä me olemme?”
”Tämä on meidän taivas. Muistatko kun haaveilimme mökistä vuorella. Sanoit, että se on täydellinen vasta sitten kun siellä on koirasi Piki. Lapsuutesi ainoa ystävä.”
”Muistan! Minä muistan. Olit silloin jo hyvin sairas. Sovimme näkevämme täällä. Täällä on hyvä olla”
”Niin. Mutta sinun aikasi ei ole vielä. Rakastan sinua ikuisesti, muista se!”
”Ja minä rakastan sinua!”

Perämeren perukoilla lämpeni savusauna. Heitti taivaalle koivuisia savukiehisiä ja lämmöllään tervehti talven taittumista kohden kevättä. Yksinäinen pystykorva räksytti pihalla.
Jo saapui joulu Pohjolaan.